Asiantuntijuudella näyttö käytäntöön!
Tässä tekstissä
tarkastelemme hoitotyön eri asiantuntijuuden tyyppejä, erityisesti kliinisesti
erikoistuneita hoitajia ja kliinisen hoitotyön asiantuntijoita.
TÄSTÄ pääset tutustumaan hoitotyön asiantuntijoiden rooleihin näyttöön perustuvassa toiminnassa.
Kliinisesti erikoistuneet
hoitajat ovat laaja-alaisen hoitotyön asiantuntijoita. Heidän työnsä on
itsenäistä ja asiakaslähtöistä. Euroopassa ei edelleenkään ole yhtenäistä
määritelmää kliinisesti erikoistuneille hoitajille, vaikka sairaanhoitajien
erikoistumista on tapahtunut jo vuosikymmeniä. Kliinisesti erikoistuneiden
hoitajien tehtävillä nähdään erityinen merkitys hyvän hoidon toteuttamisessa. Kliinisesti
erikoistuneet hoitajat sijoittuvat STM: n asiantuntijuusmallissa kliinisessä
hoitotyössä toimivien hoitajien ja kliinisen hoitotyön asiantuntijoiden väliin.
Kliinisesti erikoistuneilla hoitajilla on vahva kliininen osaaminen ja sen
lisäksi he ovat kouluttaneet itseään suorittamalla 30-60 op:n
erikoistumisopinnot, joissa he syventävät osaamistaan.
Sairaanhoitajaliitto. Sairaanhoitajan kliinisen hoitotyön
erityispätevyyttä pääset paremmin tutkimaan TÄMÄN linkin kautta.
Kliinisen hoitotyön
asiantuntijoiden työkenttä on laaja; kattaen potilaisiin, henkilöstöön tai
organisaatioon liittyvää toimintaa. Kliinisen hoitotyön asiantuntijan työpanos tukee
organisaation näyttöön perustuvaa toimintaa. Kliinisen hoitotyön asiantuntijat
toimivat hoitotyön johtajien tukena muun muassa NPT rakenteiden ja prosessien
kehittämisessä sekä edistämällä näytön käyttöönottoa organisaatioissa.
Globaalisti
laajavastuiset hoitotyön asiantuntijatehtävät ovat yleistyneet vuosituhannen
vaihteessa ja kehittyvät edelleen.
Hoitotyön eri asiantuntijoiden roolit ja miten ne
muuttavat organisaatioiden toimintaa?Kliinisesti erikoistuneiden hoitajien roolia vahvistaa erityisesti organisaation johdon tuki sekä itselle hankittu aikaisempi laaja työkokemus hoitotyön eri tehtävistä. Ylihoitajat tunnistavat kliinisten erikoistuneiden hoitajien mahdollisuudet kehittää terveydenhuollon palveluita sekä lisätä toiminnan tuloksellisuutta. Rooli vahvistuu, kun saadaan selkeä yksimielisyys tehtävänkuvasta, työkentän laajuudesta, tehtävien tavoitteista ja ydinosaamisen alueista sekä koulutusvaatimuksista. Oma asenne vaikuttaa toimenkuvan toteuttamiseen ja rooli vahvistuu oman innovatiivisuuden, joustavuuden ja mukautumiskyvyn mukaan. Kliinisesti erikoistuneiden hoitajien nähdään vahvistavan organisaation osaamispääomaa ja näyttöön perustuvien käytänteiden toimeenpanoa sekä lisäksi vahvistavan hoitotyön tai organisaation imagoa ja vetovoimaisuutta.
Kliinisesti
erikoistuneet hoitajat pystyvät laajentamaan toiminnallaan organisaation
verkostoja toimimalla yhteistyössä esimerkiksi monitieteellisten ryhmien,
yliopistojen tai yritysten kanssa. Kliinisesti erikoistuneet hoitajat tulisi
nähdä organisaatiossa merkittävänä voimavarana.
Kliinisen
hoitotyön asiantuntijoilla on laaja visio ja tietämys terveydenhuoltoalan eri
ympäristöistä. Osaaminen kaikissa
toimintaympäristöissä (erilaiset yksiköt, klinikat, organisaatiot,
perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa) saavutetaan laajan
työkokemuksen ja maisteritason koulutuksen kautta. Kliinisen hoitotyön
asiantuntijan roolissa korostuu monitieteinen yhteistyö. Kliinisten hoitotyön
asiantuntijoiden EPB (evidence-based practise) eli näyttöön perustuva työ ja itsenäinen
rooli saavutetaan käytäntöjen kehittämisen, edistyneen kliinisen hoitotyön,
koulutuksen, konsultaation, toimivan johtajuuden sekä tutkimuksen/tutkimustyön kautta.
Tulevaisuuden mahdollisuuksia ja haasteita
Sairaanhoitajien osaamisen kehittäminen ja ammattiroolin kehittyminen edellyttävät kliinisen hoitotyön erikoisosaamisen vahvistamista. Sairaanhoitajaliitto on julkaissut vuonna 2016 raportin liittyen sairaanhoitajien uusiin työnkuviin. Raportissa kuvataan kliinisten sairaanhoitajien urakehitys kolmiportaisesti: sairaanhoitaja, erikoistunut sairaanhoitaja ja laajavastuinen hoitotyön asiantuntija.
Kliinisesti erikoistuneiden hoitajien työ on itsenäistä ja vaativaa
asiantuntijatyötä. Kliinisesti erikoistuneet hoitajat pystyvät pitämään
itsenäistä vastaanottotoimintaa, jolloin esimerkiksi lääkärin resursseja
vapautuu. Toiminnasta tulee myös asiakaslähtöisempää ja kustannustehokkaampaa.
Tulevaisuudessa haasteena on kansainvälinen
kliinisesti erikoistuneiden hoitajien roolin yhteneväisyys ja tätä kautta
laadun varmistaminen kansainvälisesti. Jatkossa varmastikin kliinisesti
erikoistuneiden hoitajien roolina tulee olemaan entistä enemmän toiminnan
kehittäminen ja innovointi. Tulevaisuudessa on tarve laajavastuisen hoitotyön
asiantuntijatehtävien kehittämiselle ja asiantuntijatoiminnan vakiinnuttaminen,
tavoitteena selkiyttää ja tehostaa eri ammattiryhmien työnkuvia.
Tulevaisuudessa kliinisen hoitotyön
asiantuntijoiden osaaminen tulee painottumaan tiettyyn hoitotyön
osaamisalueeseen, kuten mielenterveystyöhön. Työskentely tulee kattamaan useita
eri yksiköitä, jotka toimivat saman hoitotyön osaamisalueen alla ja asiantuntemus
syvenee entisestään.
Voidaan kuitenkin miettiä, että
tulisiko hoitotyön kliinisten asiantuntijoiden työskennellä sekä perus- että
erikoissairaanhoidossa? Vai koko organisaatiossa tai vain jossakin yksikössä?
Työkenttää tulisi määritellä organisaation tarpeiden ja tavoitteiden kautta,
organisaatioissa tulee olla rohkeutta toiminnan uudelleen organisointiin.
STM:n asiantuntijamalli olisi
hyvä saada toimimaan muihinkin kuin yliopistosairaaloihin, valtaosa hoitotyöstä
tehdään muualla kuin erikoissairaanhoidossa. Lisäämällä kliinisesti
erikoistuneita hoitajia perusterveydenhuoltoon, varmasti voitaisiin välttää
lähetteitä erikoissairaanhoitoon. Lisätään organisaatioihin kliinisiä hoitotyön
asiantuntijoita suunnittelemaan toimintaa, jossa jokaisen osaaminen
huomioitaisiin. Kliinisesti erikoistuneet hoitajat pääsisivät keskittymään
omaan osaamisalaansa ja olemaan kliinisessä hoitotyössä toimivien hoitajien
tukena.
Ajattelisimme, että yleisesti eri
asiantuntijuuden palkkausjärjestelmiin tulisi kiinnittää huomiota.
Työnantajilla on työn vaativuuden arvioinnin- mittareita, mutta silti palkkaus
ei kannusta työntekijöitä kouluttamaan itseään ja toimimaan
asiantuntijatehtävissä. Palkkausjärjestelmän tulisi olla valtakunnallinen. Tulevaisuudessa
tulee myös huomioida koulutuksen kansainvälinen vertailukelpoisuus. Tulevaisuudessa
tukea tarvitaan organisaatioissa myös eri asiantuntijoiden hyödyntämiseen, asiantuntijoiden
osaamisen ylläpitämiseen vaativassa työssä sekä yhteisen näkemyksen saamiseen
ja riittävään resurssointiin.
Mitä esteitä asiantuntijoiden
roolin vahvistamiseen voi liittyä?
Hoitotyön
eri asiantuntijoiden roolien vahvistamisen esteenä voi olla organisaatio, jossa
roolit hakevat vielä paikkaansa. Haasteena on myös se, että eri
asiantuntijoillakin on vielä erilaisia käsityksiä asiantuntijoiden rooleista ja
asemasta. Organisaatiossa tulisi uusia strategioita ja työnkuvauksia eri hoitotyön
asiantuntijuudet huomioiden. Roolien vakiinnuttaminen edellyttää pitkäjänteistä
sekä määrätietoista työtä yhteistyössä eri sidosryhmien kanssa. Erityisessä
asemassa on koulutuksen selkiyttäminen: millaisia hoitotyön asiantuntijuuden
erilaisia rooleja eri koulutusten kautta voidaan saavuttaa? Näkisimme, että koulutuksen
haasteena on myös se, että Suomessa pitäisi tehdä vielä selkeämpi ero YAMK-tutkintojen
ja yliopistokoulutuksen välillä, sekä laatia heille erilaiset hoitotyön
asiantuntijuuden tehtävät. Suuri este asiantuntijoiden aseman vahvistamiseen on
myös resurssointi: onko organisaatioissa resursseja pitää kliinisiä hoitotyön
asiantuntijoita? Tärkeää on myös säilyttää eri asiantuntijoiden kosketuspinta
kliiniseen hoitotyöhön: asiantuntijoiden työ ei saa muuttua pelkästään ”toimistotyöksi”,
vaan heillä on tärkeä rooli toimia siltana tutkimuksen ja käytännön välillä.
Aiheeseen liittyen voit käydä tutustumassa lisää alla olevien linkkien kautta:
Aiheeseen liittyen voit käydä tutustumassa lisää alla olevien linkkien kautta:
Systemaattinen kirjallisuuskatsaus
Virpi Jaakkola Pro gradu-tutkielma Hoitotiede
Itä-Suomen yliopisto Terveystieteiden tiedekunta
Hoitotieteen laitos Kesäkuu
2012.
3. Uusia käytäntöjä ja rakenteita näyttöönperustuvan hoitotyön osaamisen kehittämiseen
Ehdotuksia työelämälle ja koulutuksille.
Ehdotuksia työelämälle ja koulutuksille.
Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistijoita 2020:3.
Käytetyt lähteet:
Sairaanhoitajaliitto. Sairaanhoitajan kliinisen hoitotyön
erityispätevyys. Www-julkaisu. https://sairaanhoitajat.fi/wpcontent/uploads/2019/10/erp_erityispa%CC%88tevyys_2018_v02.pdf
Jokiniemi ym. (2015) From challenges to advanced practiceregistered nursing role development:Qualitative interview study.
Jokiniemi ym. (2014) The Future of
the Clinical Nurse Specialist Role in Finland.
Kiitokset hyvästä kirjoituksesta, josta tuli selkeästi esille kliinisesti erikoistuneiden hoitajien rooli ja tulevaisuuden mahdollisuudet ja haasteet. Olitte pohtineet hyvin myös tulevaisuuden tarpeita ja erityisesti kliinisen hoitotyön asiantuntijoiden roolia perusterveydenhuollossa. Itse jäin miettimään heidän hyödyntämistä myös yksityisellä terveydenhuollon sektorilla. Onkohan yksityisellä sektorilla yhtään kliinisen hoitotyön asiantuntijaa?
VastaaPoistaMoi Tiina!
PoistaOlen miettinyt samaa asiaa, että lieneekö yksityisellä puolella yhtään kliinisen hoitotyön asiantuntijaa.
Mitä luultavimmin ei ole.
Tässäkin meille tulevaisuuteen tehtävää, miten viedä asiantuntijuutta yksityiselle puolelle ja kolmannelle sektorille?
Hei!
PoistaPaljon on työtä tehtävänä tässä asiassa. Niin perusterveydenhuoltoon kuin yksityisellekin sektorille pitäisi saada kliinisen hoitotyön asiantuntijoita. Näyttöön perustuva työ varmasti on esillä strategioissa mutta kuinka tämä toteutetaan, rakenteet puuttuvat? Erilaisissa organisaatioissa pitäisi olla johdon tasolla ymmärrystä ja innostusta asiaan. Kliinisen hoitotyön asiantuntijan palkkaaminen vie toki rahaa, mutta olisipa ymmärrystä pohtia sitä, mitä he voivat organisaatiolle tuoda.
Hei,
PoistaItselleni ei ainakaan ole tullut tietoon, että yksityisen sektorin yrityksissä olisi nimettynä kliinisen hoitotyön asiantuntijaa. Tämä olisi hyvä ponnistus, mikäli tähän alettaisiin paneutumaan enemmän ja nimikkeellä toimiva henkilö/henkilitä tulisi yritysten oraganisaatioiden rakenteisiin. Tällä hetkellä vaan raha voi olla se ja teitynlainen muutos, joka vaatisi useammalta taholta yrityksessä resursseja.
Ehdottomasti tätä asiaa olisi hyvä viedä tulevaisuudessa eteen päin.
Tulevaisuudessa mahdollisuuksia ja haasteita tulee olemaan hyvin paljon hoitotyön asiantuntijoiden roolin kehittymisessä, tätä pohdimme jo omassa aikaisemmassa blogitekstissämme ja nyt tämänpäiväisten luentojen pohjalta vielä enemmän jäin miettimään asiaa.
VastaaPoistaAloin aamun alustuksen ja keskustelun pohjalta pohdiskella erityisesti digitaalisten kanavien käyttöä tulevaisuudessa ja sen hyödyntämistä asiantuntijuuden kehittämiseksi ja esille tuomiseksi. Moniammatillisuus ja osaamisen esille tuominen on keskeisessä roolissa, tarvitaan vahvaa vuoropuhelua ja tiedon jakamista eri organisaatioissa. Eri asiantuntijoillakin saattaa olla vielä hyvinkin erilaisia käsityksiä asiantuntijoiden rooleista ja tehtävistä sekä asemasta.
Laitan tähänkin vielä linkin Sosiaali- ja terveysministeriön uunituoreeseen raporttiin (2020:3), jossa tuodaan esille uusia käytäntöjä ja rakenteita näyttöön perustuvan hoitotyön osaamisen kehittämiseen, ehdotukset työelämälle ja koulutukselle:
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162120/STM_2020_3_rap.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Tulevaisuudessa suuressa roolissa on koulutuksen kehittäminen ja jo koulutusvaiheessa tuoda esille moniammatillisuutta ja asiantuntijuutta sekä työelämässä kehittää edelleen hoitotyön osaamista ja asiantuntijuutta.
Päivän luennot olivat todella mielenkiintoisia. Pia Liljamon luento Virtuaalisairaalasta ja palveluiden kehittämisestä sekä digitalisaatiosta, palvelumuotoilusta herätti paljon ajatuksia. Teknologian mahdollisuuksien hyödyntämisen kuuleminen sai aikaan sen, että jäin itsekin miettimään, miten teknologiaa voisi enemmän hyödyntää omassa työssä. Minulle ei aikaisemmin olut millään tavalla tuttu koko Terveyskyla.fi- palvelu, joten kävin heti tutustumassa sivuihin. Ymmärrettävää ja selkeää, näyttöön perustuvaa tietoa. Varmasti tulen palaamaan sivuille uudestaankin! Mielenterveystalo.fi- sivut olivat minulle jo entuudestaan tutut ja niitä omassakin työssäni olen hyödyntänyt paljon. Viimeisenä ja ehkä tärkeimpänä jäi ensimmäisestä luennosta mieleen, että digipalveluiden käyttöönotto vaatii uskallusta toimia ja koko hoitoketjun sekä toimintamallien tarkastelua ja työtapojen muuttamista.
Tarja Pölkin luento selvensi erittäin hyvin kliinisen hoitotieteen asiantuntijan tehtävää ja roolia. Vaikka asiaa kävimmekin jo omassa blogitekstissämme läpi, mutta luento auttoi taas ymmärtämään enemmän asiaa. Toki edelleen jäi sama kuva, kuten blogitekstiäkin kirjoittaessamme, että eri roolit eivät edelleenkään ole selkeät ja kansainvälisesti vaaditaan paljon työtä vielä tehtävänkuvien yhtenäistämiseen. Määritelmiä ja tehtäviä on hyvin erilaisia maailmanlaajuisesti. Oli kiva kuulla, että miten asiantuntijuutta on jaettu Ppshp:n alueella.
Merja Sjöman toi esille viimeisessä luennossa kliinisen hoitotyön asiantuntijan näkemyksiä. Oli hyvin avartavaa kuulla taustaa kliinisen hoitotyön asiantuntijoiden erilaisista tehtävänkuvista ympäri maailmaa ja hoitotyön asiantuntijuuden kehittymisestä, erityisesti terveystieteiden kliinisten asiantuntijoiden toiminta-alueen kehittyminen Suomessa oli mielenkiintoista asiaa. Lisäksi koin hyödylliseksi kuulla kliinisen hoitotyön asiantuntijan urapolusta. Kliinisen hoitotyön asiantuntijan tehtävä, rooli ja osaaminen muuttuvat ja kehittyvät edelleen.
Hei Ulla!
PoistaNostit tärkeän asian esille Pia Liljamon esityksestä: "Viimeisenä ja ehkä tärkeimpänä jäi ensimmäisestä luennosta mieleen, että digipalveluiden käyttöönotto vaatii uskallusta toimia ja koko hoitoketjun sekä toimintamallien tarkastelua ja työtapojen muuttamista."
Itse kirjoitin ylös, että digitalisaatio vaatii kokonaisvaltaista toimintatapojen uudistamista. Ei vain riitä, että otetaan käyttöön esim. jokin digialusta ja jatketaan muuten samalla lailla kuin ennen. Ehkäpä tämä koronakriisi vauhdittaa etäpalveluiden suunnittelua, kun lähikontaktit ovat kiellettyjä.
Vanha koira oppii hitaasti uusia temppuja. mutta oppii, jos haluaa ja joku opettaa. Uusi sukupolvi, joka tulevaisuudessa tulee työelämään, miettikää heidän valmiuksiaan käyttää erilaisia digialustoja, sovelluksia, työkaluja ym. Tämä kevät hioo heistä kuin meistäkin uudenlaisia asiantuntijoita.
Hei! Todellakin, tämä korona-kriisi etäpalveluiden suunnittelua ja käyttöönottoa ja myös "pakottaa" opettelemaan niitä ja olemaan rohkea. Opettajatkin ovat nyt uudenlaisen haasteen edessä, samoin terveydenhuoltoalan toimijat.
PoistaLisäksi, tässä viedään nyt etätyötä eteenpäin aivan uudella tavalla. Kuinkahan moni jatkaa etätyötä vielä kriisin jälkeenkin? Paljonhan on etätyöstä puhuttu mutta nyt moni sitä tekee, pakon sanelemana. Itsellä on lähipiirissä useita henkilöitä, jotka tekevät nyt työtään etänä, ja alkuvaikeuksista huolimatta asiat rullaavat. Mielenkiintoista :)
Moi.
PoistaMonella alalla ollaan nyt tosiaan pakon edessä opettelemassa uusia työskentelytapoja; etätyötä ja erilaisia digitaalisia ratkaisuja.
Monelle kertyy uudenlaista osaamista ja asiantuntijuutta näinä poikkeuksellisina aikoina. Ja varmasti siis hyviä taitoja ja osaamista, mitä tulevaisuudessakin voi hyödyntää!
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaPoistin vahingossa kommentin, kun yritin muokata sitä. Anteeksi! :)
PoistaMoikka,
Hyvää pohdintaa. Haluaisin nostaa esille, muutaman kohdan tekstistä, joita jäin miettimään.
Ensimmäisenä: Kliinisesti erikoistuneet hoitajat tulisi nähdä organisaatiossa voimavarana. Toisena: Toiminnasta tulee myös asiakaslähtöisempää ja kustannustehokkaampaa.
Mutta ymmärretäänkö tätä vielä oikein, minusta ei. Syy tähän on mielestäni se, että on vaikea kehittää hoitotyön asiantuntijoille mittareita, joidenkan avulla heidän työn tulosta arvioidaan? Miten hyvin he työssään onnistuvat? Mitkä ovat lopputulosmuuttujat? Usein ajatellaan vain rahaa ja sitä, kuinka paljon jää rahaa "viimeisen viivan alle" vai jääkö ollenkaan. Miten organisaatioille saataisiin todistettua se, että satsaamalla hoitotyön asiantuntijoihin, voidaan oikeasti säästää euroja, ei vain menettää niitä.
T: Eevi K.
Hei Eevi!
PoistaOlen samaa mieltä kanssasi. Mittareita on vaikea laatia, miten mittaat laatua. Suoritteiden mittaaminen kertoo tehokkuudesta, mutta ei laadusta. Tehokkuudella ei saavuteta asiakaslähtöistä toimintaa ja hyvää asiakaskokemusta. Tehokas palvelu ei välttämättä ole kustannustehokkaampaa. Asiakas palaa takaisin, koska hän koki, että hän ei saanut tarvitsemaansa palvelua.
Aina ajatellaan rahaa, mitä halvemmalla ja tehokkaammin, sen parempi, karu tosiasia. Meillä tuleekin olemaan työsarkaa, jotta saamme todistettua, että alkusatsaamisella saadaan tulevaisuudessa säästöjä.
Hyviä pointteja ja kysymyksiä! Tässä meillä onkin tulevaisuudessa työn sarkaa alkaa omalta osaltamme jalkauttamaan enemmän mallia käytäntöön ja kehitystyön alle.
PoistaPäivästä jäi ristiriitainen olo. Ensimmäisen kerran opintojen aikana mietin, että olenko väärässä paikassa…
VastaaPoistaTänään olen huomannut, että minulla olisi paljon töitä organisaatiossani. Ehkä kuitenkin opiskelen oikeassa paikassa.
Oli mielenkiintoista kuulla kolmen asiantuntijan työstä. Pia Liljamo sai minut vakuuttuneeksi sähköisten palveluiden tärkeydestä. Ilokseni huomasin, että PHHYKY on osa terveyskylää. Sivut vaikuttivat nopealla vilkaisulla mielenkiintoisilta. Ammattilaisten sivuille en päässyt organisaationi tunnuksilla, mutta salasana lienee vanhentunut. Jäin pohtimaan, koska organisaationi on liittynyt terveyskylään? Nopea kysely kollegoille ja ystäville, he eivät olleet kuulleetkaan terveyskylästä. Asiaa ei siis ole esimiehille tai asiantuntijasairaanhoitajina toimiville mainostettu.
OYS:ssa on asiat hyvin. Suomen ainoa kliininen hoitotieteen asiantuntija työskentelee siellä. Kliinisiä hoitotyön asiantuntijoita työskentelee eri tulosalueilla. Heidän työaikansa on jaettu hoitotyön ja kehittämistoiminnan välillä 50-50. Merja Sjöman kuvasi hyvin perusteellisesti työtään. Vaikka kuinka innostunut on, työtä kuulosti olevan todella paljon. Hän kuvasi hyvin, että hän loi itse työnkuvansa. Toki työnantajalla on tietyt odotukset hänen työpanoksestaan. Ammattitaito pysyy tekemällä säännöllisesti hoitotyötä ja samalla pystyy tarkkailemaan, miten asiat tehdään käytännössä. Hänen tulosalueellaan oli useampia erilaisia osastoja, joista hän kuitenkin työskenteli vain yhdellä. Pohdin työajan jakautumista. Kuten Eevi kommentoikin, rivityöntekijälle ei näy kliinisen hoitotyön asiantuntijan työ. Kentällä ollessaan hän on rivityöntekijä, jonka tehtävä on toteuttaa hoitotyötä. Kuullun perusteella työtä riittäisi täysiaikaiseen kehittämistyöhön. Heitän ilmaan kysymyksen…Onko kliinisen hoitotyön asiantuntijan käyttö rivityöntekijänä hänen osaamisensa aliarvioimista? Mitä ajattelette?
Ehkäpä työnkuvaa pitää vielä tarkentaa? Onko tämä Oulun malli vai kaikissa yliopistosairaaloissa?
Hei. Minustakin oli ilo kuulla kuinka hyvin OYS:ssa rakenteet tukevat NPT. Paljon tärkeää työtä tehdään ja luennoitsijat toivatkin esille sen kuinka asiat ovat menneet eteenpäin. Tulevaisuudessa haasteena varmaan onkin, se kuinka saadaan kliinisten asiantuntijoiden työ kentälle näkyväksi? Saija, nostit hyvän kysymyksen esille siitä onko heidän käyttämisensä rivityöntekijänä osaamisen aliarviointia? Toisaalta ehkä näin, mutta toisaalta lisäisikö siitä luopuminen entisestään heidän näkyvyyttään. Kosketuspinta käytäntöön on kuitenkin niin tärkeä heidän asiantuntijuuden kannalta. Havainnointi ja tarpeiden kartoitus muun muassa nousevat esille siellä rivityöntekijän tasolla. Mutta ehkä tässä vielä on kehittämistä tulevaisuudessa. Eli kliinisen hoitotyön asiantuntijuus käyttöön täydellä teholla mutta silti nivoutuneena käytännön työhön, siinäpä yhdistelmä :)
PoistaKorjaus: Toisaalta ehkä näin, mutta toisaalta lisäisikö siitä luopuminen entisestään heidän näkyvyyttään-> tarkoitan tietysti että lisäisikö siitä luopuminen heidän näkymättömyyttään.
PoistaMoi.
PoistaVaikea kysymys tuo kliinisen hoitotyön asiantuntijan työajan jakautuminen. Itse en näkisi asiantuntijan käyttämistä ns. rivityöntekijänä osaamisen aliarvioimisena. Kuten Sanna totesikin, niin kosketuspinta käytäntöön on niin tärkeää asiantuntijuuden kannalta. Ja olen samaa mieltä myös siitä, että käytännön työstää luopuminen ehkä lisäisi edelleen asiantuntijoiden näkymättömyyttä työyhteisössä. Ennemminkin pitää koittaa tuoda asiaa esille!
Hei. Mielenkiintoiset luennot takana. Tartun tässä pohdiskelussa digitaalisuuteen. Pia Liljamon luento Terveyskylän toiminnasta ja näyttöön perustuvasta työstä siihen liittyen antoi minulle paljon uutta tietoa. Terveyskylä on minulle entuudestaan vain nimenä tuttu ja sivuilla olen vieraillut, mutta luennolla sai paljon tietoa sen taustasta ja muun muassa nykyisestä käytön asteesta. Varmasti tämä Terveyskylä on tätä päivää ja tulevaisuutta. Korona-aikana Terveyskylän kaltaiset palvelut toki nousevat entistä enemmän esille. Hienoa, että meillä suomessa on jo tämänkaltaisia rakenteita olemassa!
VastaaPoistaMieleeni jäi erityisesti se, että vaikka kyseessä on digitaalinen palvelu, on käyttäjälähtöisyys kaiken perusta. Tämä vaatii siis palvelulta joustavuutta: joskus face to face tapaaminen on tarpeellinen. Palvelu voi siis alkaa diginä, mutta sisältää sitten loppujen lopuksi muutakin: käyttäjän tarpeiden mukaan. Digitaalisuus ei siis saa olla itseisarvo.
Onko teillä muilla kokemuksia siitä, että digitaalisuus /teknologia nostetaan sille kuulumattomaan arvoon? Esimerkiksi siten että digiä yritetään "väkisin" saada käyttöön, vaikka se ei tue loppujen lopuksi asiakkaan tarpeita? Tai mikäli kyseessä on hoitajien avuksi tarkoitettu apuväline, unohdetaan tarkastella sen aikaansaamia todellisia hyötyjä? Itsellä on tästä kokemusta mutta onneksi omassa organisaatiossa on havahduttu siihen, että digi/teknologia ei ole itseisarvo, hyvä renki mutta huono isäntä niin sanotusti :) Nykyisin lähtökohtana onkin että KOKEILLAAN, ja digistä/ teknologiasta luopuminen ei ole koskaan ns. tappio. Hyvin avoimin mielin siis kokeilemme mm. etäkotikäyntejä tai lääkerobotteja, mutta jo lähtökohtaisesti tiedostamme että kaikille ne eivät sovellu. Tällaisia ajatuksia tänään.
Hei,
PoistaTähän kysymykseesi digin käyttöönotto "väkisin" asiakasryhmillä, joiden tarpeita se ei tue, niin on kokemusta. Ihan joka paikkaan sitä ei voi ottaa käyttöön, vaikka ajatus olisi kuinka hyvä. Esimerkkinä voisi miettiä vaikka kehitysvammaisilla mielenterveyspuolen asiakkailla tabletista tulevat ohjeistukset tai ohjelmat, joita he voisivat hyödyntää päivittäisessä elämässä tai ihan ajankuluna olisi hyvä ideana. Välttämättä kyseisen asiakaskunnan edustajat eivät kykene keskittymään digimateriaaleihin, eivät osaa käyttää laitteita, ym, joka purkautuu sitten turhautumisena ja agressiona. Ideana kehitystiimiltä hyvä, mutta olisi loistavaa ottaa kehitystiimeihin mukaan potilasryhmien kanssa työskenteleviä hoitajia, jotta tieto käytäntöön soveltuvuudesta olisi läsnä suunnittelun yhteydessä. Moniammatillisuus korostuu ja tätä kautta hyödyllisyys sekä myös kustannustehokkuus.
Tällaisia ajatuksia kysymykseesi. :)
Pitää tosiaan huomioida erilaiset asiakasryhmät, joiden tarpeisiin tarvitaan taas erilaisia palveluita ja välineitä. Eivät digitaaliset palvelut vastaa kaikkien tarpeisiin.
PoistaMonessakin asiassa maalaisjärjen käyttö toimii hyvin!
Palvelut pitää räätälöidä asiakasryhmien tarpeisiin.
Mielenkiintoinen oli toisen luentopäivän anti. :)
VastaaPoistaTarja Pölkki ja Merja Sjöman toivat omista tehtävänkuvistaan hyvin esille niiden kokonaisuutta, rakennetta sekä kehityskulkua menneestä tähän päivään. Tätä oli mielenkiintoista kuunnella ja auttoi ymmärtämään heidän tehtävänkuviaan paremmin.
Digitalisaatioon liittyvästä luennosta (Pia Liljamo) mietin, että nykyajan trendi korostuu kyllä uusia hoitopolkuja rakennettaessa. Resursseja digitalisaation kehitystyöhön laitetaan tällä hetkellä paljon ja kehittyvässä yhteiskunnassa varmasti muutaman vuoden päästä nähdään konkreettisemmin esimerkiksi rahallinen sekä hoitoresursseihin liittyvä kustannustehokkuus. Mieleeni tuli kuitenkin esim. että, ikääntyneiden henkilöiden kirjo vielä tällä hetkellä on olemassa, joilla ei ole digi osaamista ja ajattelen sekä toivon, että he saavat mahdollisimman pitkälle oman elinkaarensa aikana perusterveydenhuollon palvelut asiakaslähtöisesti huomioituna omiin tarpeisiinsa. Että resursseja riittäisi vielä heillekin yksilöllisten palveluiden tarjoamiseen..
Mutta kyllä, huimaa vaihtia mennään eteen päin ja kehitys on valtavaa.
Digi tuo paljon etuja joista puhutaan, mutta mitenkäs haittapuolet. Tuodaanko niitä esille tarpeeksi selkeästi vielä tässä vaiheessa? Mitä kaikkia niihin voi sisällyttää? Vai selviääkö haitat ja mahdollinen kehitettävyys vasta myöhemmin?
Huimaa vauhtia todellakin mennään edelleen eteenpäin!
PoistaJa mitä mielettömiä harppauksia digitalisaatioon liittyen on jo tehty.
Hyvä huomio tuo haittojen esiin tuominen, ei välttämättä ole osattu ottaa kaikkea huomioon.
Olen monta kertaa miettinyt jollakin luennolla Tiinan kertomaa esimerkkiä, että miten esim. kännykän/tabletin käyttö vaikuttaa lapsen silmiin. Monesta muusta näkökulmasta asiaa on varmasti pohdittu, mutta tämä puoli on jäänyt vähemmälle. Ei kaikkia asioita pysty huomioimaan, näin varmaankin myös tässä asiassa.
Niin monta haittaa aivan varmasti vielä jäänyt huomioimatta.
Tanja :nostit tärkeän asian esille. Varmastikaan vielä ei tiedetä, mitä kaikkea haittaa digitalisaatio tuo tullesaan.
VastaaPoistaUlla:lapsen silmät on hyvä esimerkki, kiitos Tiinalle. Miten saadaan asiantuntijoita kerättyä, jotta haittoja voitaisiin pohtia mahdollisimman laajasti?
Jos lasten silmissä on jo havaittu ongelmia, niin muistan lukeneeni, että lapsilla on myös jo tuki- ja liikuntaelin vaivoja. Tuntuu hurjalle, että lapset jotka ovat vasta tulossa työelämään, kärsivät "aikuisten vaivoista". Asialle pitäisi tehdä kiireesti jotain.